Takkuista menoa

19. 8. Le Pertre

 

Vuorossa oli selvästi koko tämän reissun kovin kisa. Reitti oli kova, pituutta oli 155 km ja lähtölistalla oli paljon kovia talleja isoilla joukkueilla. Kisapaikalle saavuttaessa Joukkueiden taso alkoi selvitä melko nopeasti. Tiimien pakettiautoja ja huoltoautoja varapyörät katolla tiimeittäin vierekkäin parkkeerattuna. Autojen vieressä pyörät telineissä hienossa rivissä ja toisessa rivissä ajajat retkituoleissa valmistautumassa kisaan. 

 

Sojasunin Pakettiauto.



Tällä lailla muilla tiimeillä on pyörät siististi rivissä.

 

Tällä lailla meidän tiimillä on pyörät siististi kasassa puun alla.

 

Ennen kilpailua joukkueet nousi yksi kerrallaan lavalle joukkue-esittelyyn ja tekemään lähtökuittaukset. Ison maailman menoa..

 

Lähtökuittaus.

 

Joukkue-esittely.(Karlo, Alex, Hiski, Andrius, Josten, Jori)

 

Itse kisassa pidettiin todella kovaa vauhtia heti alusta. Vauhdin ollessa tasaisella pienessä sivumyötäisessä tuulessa 65 km/h oli oma kohtalo vain roikkua peesissä ja toivoa vauhdin laskevan. Laskihan se, mutta sillon alkoi ylämäki. Ylämäen jälkeen loivaan alamäkeen vauhtia oli taas 75 km/h ja vauhti pysyi ylhäällä taas seuraavaan ylämäkeen asti. Tätä jatkui omalta osin kahden kierroksen verran. Sen jälkeen oli kohtalona pudota isoimmassa ylämäessä muutaman muun ajajan kanssa. Kaupunkikierrokselle mentäessä ei huoltoletkankaan läpi päässyt enää takaisin, mutta koitin vielä ajaa porukkaa takaa isommassa alamäessä. Ei onnistunut. 38 km pääjoukossa ja reilut 20 km vielä telaketjua grupetossa.

 



Huoltoletkassa.

 

 

No ehtisin sitten katsomaan maaliintulon ja katsojia oli taas jokseenkin enemmän kun Suomen kisoissa. Myös kaljahanat oli auki ja erilaisia myyntikojuja oli maalialueen tuntumassa.

 

Maaliintulon odottelua.

 

Parempi katselupaikka.

 

Näytti tältä..

 

Sojasunin huoltojoukot valmistautuivat ottamaan ajajat vastaan kisan jälkeen.

 

Sama homma Vendee U:lla (Voittivat muuten kisan).

 

Tästä kisasta sai hyvin perspektiiviä siitä kuinka kovaa maailmalla oikeasti ajetaan ihan amatööritasollakin. No tiedossa oli lepopäivä. Hyvin levätyn päivän jälkeen seuraavana äivänä oli tiedossa 2. kategorian korttelikisa. Matkana noin 70 km.

 

21. 8. St Georges de Reintembault.

 

 

Reitti vaikutti itselle todella sopivalta. Aika tasan kilometrin kierros, jossa ei ylämäkeä ollut oikeastaan ollenkaan. Neljä helppoa 90 asteen mutkaa. Todella nopea reitti. Lämmittelyssä jalat tuntuivat hyviltä ja lähdin kisaan itsevarmalla fiiliksellä. Heti kisan käynnistyttyä fiilis muuttui kuitenkin. Vauhti ei ollut edellisiin kilpailuihin verrattuna edes kovaa, mutta olin aivan kuolemaisillani ja valuin porukan kärjestä aivan perälle ihan muutamassa ensimmäisessä kierroksessa. Jalat tuntuivat aivan tyhjiltä ja oksennus meinasi tulla. Roikuin reilut 15 kilometriä porukassa ja putosin. Kurvasin maalialuen jälkeen autolle ja menin kakomaan oksennusta pusikkoon. Ei tullut, mutta olo oli huono. Vaatteiden vaihto ja reitin varteen kannustamaan kavereita ja tarjoamaan juomaa, jos tarvetta olisi. Unkarilainen Marton kyseli aikaeroa edessä ajavaan irtiottoon ja aloinkin sitten kellottamaan sitä. Eroa oli 45 sekuntia, eli irtiotto oli ajamassa pääjoukon aivan kohta kiinni. Marton iski sitten pääjoukosta irti ja noin 10 hengen porukka karkasi. Aikaero alkoi pienentyä. 40--35--30---25. Irtiotto ajoi pääjoukon kierroksella kiinni ja heidän vauhti hidastui hieman. Olettivat ilmeisesti kilpailun olleen selvä jo.. Huusin Martonille eron kaventuvan koko ajan ja eron pienentyessä 20 sekunttiin Marton iski uudestaan. Vain yksi ajaja pääsi mukaan ja he ajoivat kahdestaan takaa pääjoukkoa. Huusin edelleen tsempaten pienentyvää eroa joka pieneni 15sekuntiin ja sitten kymmeneen. Siinä vaiheessa Pääjoukon häntä näkyikin jo selvästi ja he saivat porukan kiinni. Tilanne pysyi tällaisena maaliin asti ja Marton taisi olla 6. alkuperäisessä irtiotossa ollut Josten ajoi myös hyvin ja taisi olla 7.

 

Hyvissä asetelmissa startissa.

 

Valuminen porukan hännille.

 

Ja putoaminen porukasta.

 

Oma ajo ei kulkenut johtuen todennäköisesti liiallisesta määrästä kilpailuja näin lyhyeen aikaan. Kroppa ei ole vain pystynyt palautumaan tarpeeksi.. Nyt onkin levätty ja otettu aivan rennosti pari päivää. Eiköhän tämä tästä. Muutama kilpailu vielä Ranskassa jäljellä ja sitten lepokausi. Sitten onkin aika alkaa valmistautumaan seuraavaan kauteen.

Ylämäkeä ja tasaisempaa kisaa

Maanantian kisan jälkeen oli kaksi lepopäivää ja pyörittelin kaksi kevyttä palauttavaa lenkkiä. Seuraavaan kisaan oli tiedossa todella rankka reitti, jossa oli tiedossa ylä-ala-mäkeä koko matka. 7 kilometrin reitille osui kolme nousua, joista kaksi pidempää


 Torstai 15. 8. Le Ham 102km

Kilpailusta ei kovin paljoa käteen jäänyt. Heti reitin alussa ajettu pitkä ylämäki nousi ensimmäisen kerran ihan hyvin. Toisella kerralla valuin aivan hännille ja putosin pikkusen porukasta, mutta sain raon nopeasti kiinni alamäessä. Kolmannella kerralla mäkeen tultaessa tuli seinä vastaan. Henki ei kulkenut, jalat ei toiminut, mutta sydän löi kyllä ihan kiitettävästi kuitenkin. Putosin porukasta ja enää en saanut ajettua kiinni, vaikka kovasti yritin.

Lähdössä oltiin hyvissä asemissa koko tiimin voimin.

 



Seinä tuli hyvin nopeasti vastaan ylämäessä.

 



Ja lopullinen kuolema..

 

Suuren pettymyksen jälkeen heivanneet ajajat ajoivat loppuverkaksi kotiin ja ninjasi ikkunan kautta sisään, kun avaimet unohtuivat. Katseet suunnattiin seuraaviin kilpailuihin. Keskiviikkona otettiin rauhallisesti ja käytiin Jorin kanssa pyörittelemässä reilu tunti. Jalat aukesivatkin ihan mukavasti kilpailua varten.

 

 

Lauantai 17. 8. Cherrueix 92 km

 

 

Tällä kertaa reitti oli itselle paljon sopivampi. Kilpailu käytiin rannikolla dyynien läheisyydessä ja korkeuseroa ei reitiltä löytynyt sitten yhtään. Pitkille suorille osui kuitenkin voimakas merituuli, joka tiesi yllätys yllätys melkoista sivaria. Lämmittelyn aikana koitettiin selvittää reittiä, mutta ei päästy siitä perille. Kyllähän se kilpailussa selviäisi. Melkein jokaisessa hatkassa oli mukana joku meistä. Ainoa nukahdus oli juuri se porukka, joka pysyi irti maaliin asti. Ykköshatkan mentyä, lähti meidän virolainen Josten kakkoshatkaan mukaan. Vähän sen jälkeen lähteneeseen kolmosporukkaan päädyttiin sitten Jorin kanssa mukaan. Suhteellisen iso porukka ajoi kakkoshatkan melko nopeasti kiinni ja meitä oli sitten kolme tässä porukassa. Lähdimme vuorotellen irtiottoihin mukaan ja lopulta porukka hajosi kahteen osaan. Minä ja Josten olimme etummaisessa porukassa ja Jori jäi jälkimmäiseen. Tilanne säilyi todella pitkään tällaisena. Muutamia kierroksia ennen maalia porukastamme alkoi irtoamaan yksittäisiä kuskeja. Jotkut niistä ajettiin kiinni, mutta joitain ei. Myös Josten karkasi ja hän sai hyvän raon porukkaamme. Olin sitten itse vetämättä ja koitin säästellä paukkuja loppukiriin. Loppusuoralle tultaessa porukassamme oli 11 ajajaa ja olin itse porukan kärkipäässä. Kiriä kytättiin ja vauhti putosi todella alas. Olin huomannut kilpailun aikana olevani hieman muita räjähtävämpi kiihdytyksissä joten päätin itse avata kirin. Avasin hieman liian aikaisin, mutta sain hyvän eron takana tuleviin ja he eivät päässeet peesiin. Hyydyin kuitenkin loppua kohti niin, että takaa tulijoista yksi pääsi ohi. Olin siis toinen porukkamme kirissä ja lopputuloksissa 11. Kisa meni kannaltamme hyvin, kun Josten oli vielä 6. Podiumi jäi kuitenkin uupumaan.. Kisaan starttasi muuten myös yksi nainen. Muuan ratapyöräilyn maailmanmestari linja-ajosta vuodelta 2010. Hän ajoi myös todella vahvasti miesten seassa. Kuvia kisasta:



 

Startti ja Mayennen porukat kärjessä.

 

Alku otettiin rauhassa.

 

Uudet punaiset Michelinit.

 

Kolmoshatkassa Jorin kanssa.

 



Kakkoshatkassa Jostenin kanssa.

 



Irtiottoyritystä.

 

Loppukirin kyttäilyä.

 

 

Tänään on taas ollut lepopäivä ja kävimme Jorin kanssa tunnin verran ottamassa aurinkoa pyörien päällä. Huomiseksi on luvassa todella kova kisa ja pituuttakin on 155 km.  Monia kovia joukkueita todella monilla kuskeilla. Esim. Vendee U 10 kuskia, Sojasun 13 kuskia ja UC Nantes Atlantique jolla peräti 17 kuskia. Tässä vielä linkki huomiseen kisaan:

http://www.directvelo.com/actualite/28650-circuit-des-2-provinces-au-pertre-les-engages.html#.UhD-Zr48KM9

Mayenne again

Viime päivityksen aikaan olin vielä Saint Jean de Montsissa, mutta lähdimme sieltä kisoihin sunnuntaina. Kisan jälkeen majoitus vaihtui taas tänne Mayennen idylliseen pienkylään. Käydäänpä viimeisimmät kisat läpi:


Sunnuntai 11. 8. Denazé 107km

Perus maantiekisa, 20 kertaa hieman reilu 5 kilometrin lenkki. Reitti oli melko tasaista, mutta todella avointa peltoaukeaa ja pieni sivutuuli teki kisasta melko rankan. Omat jalat eivät olleet aivan palautuneet vielä kovista aiemmista kisoista ja ajaminen tuntui todella nihkeältä. Vaikka kilpailun taso ei ollut kova, en pystynyt ajamaan aktiivisesti. Suurin osa ajasta vietettiinkin vain aurinkokannella. Tosin omasta tiimistä oli irti Jori, Marton ja Josten joten meillä oli ihan hyvä tilanne. Pääjoukossa maaliin. Valitettavasti tiimin kuskit eivät onnistuneet podiumia nappaamaan, vaan kärki oli karannut irtiotosta. Tuloksia ei ole löytynyt..

Vähän jotain yritystä?

 

Kotarimies

 

 

Eilen oli aamulla jalat todella tukossa ja päätimme lähteä Jorin kanssa pyörittelemään kevyesti jalkoja auki. Päädyimme Mayennen huikealle asfaltti-velodromille kiertämään muutaman kierroksen ennen kuin  takarenkaani ilmoitti olevansa puhki. Pumppuahan ei turhaan ollut mukana joten loppuveryttelyksi kävely kämpille. Onneksi ei ollut pitkä matka. 

 

Mayennen velodromi

 

Maanantai 12. 8. Blain 100km

 

Illalla oli sitten vuorossa itse kisat, eli 100 kilometrin kortteliajo. Todella lyhyt kierros ajettiin yhteensä 80 kertaa ympäri. Vauhtia pidettiin yllä koko kisan ajan ja keskinopeus olikin maalissa 43,4. Jalat olivat aivan tyhjät jo lähdössä ja onnistuin todella hyvin lymyilemään pääjoukossa suurimman osan kierrosta kokonaan polkematta. Kuten Viron kaveri totesi "It's easy if you're in the slipstream". No kuolemaa tehden tuli kuitenkin roikuttua porukassa maaliin asti. Starttaajia oli taas reilut sata ja maaliin ajoi ehkä noin puolet? Omasta tiimistä virolainen Karlo ajoi todella hyvin ja oli viides. Tässä kisassa oli todellakin suurta urheilujuhlan tunnetta. Reittiä ei ollut suljettu ainoastaan autoilta vaan myös kävelijöiltä. Reitin varteen päästäkseen oli maksettava 4 euroa "sisäänpääsymaksua". Tämä ei tuntunut katsojia vaivaavan, sillä reitin varsi oli aivan täynnä ihmisiä. Kilpailu käynnistyi kauniissa ilta-auringossa 20.30. Maaliin saavuttiin pimeässä ja katulamppujen valossa 22.50. Kisapaikalta lähdettiin kämpille päin ja yhden "short cutin" kautta kello olikin 1.48, kun kurvasimme kämppämme pihaan Mayennessa. Siinä vaiheessa väsytti jo aika lailla ja uni teki hyvää. Directvelosta löytyy lyhyt raportti kisasta: http://www.directvelo.com/actualite/28531-nocturne-de-la-saint-laurent-a-blain-top-6.html#.UgoHb748KM8

Kuviakin löytyi:



Löysin paikkani porukan perästä.

 

Peesissä ja perällä.

Lisää peesailua porukan hännillä..

 

Vauhtia!

 

Kärki tulee maaliin katulamppujen valossa.

 

Tänään on lepopäivä ja illemmalla käydään ehkä kevyesti pyörittelemässä. Muuten ohjelmassa onkin vain syöntiä ja lepoa.. Seuraava kisa on ilmeisesti torstaina. Siihen asti näkemiin!

Kortteleita Atlantilla

Ensimmäisen kolmen päivän kisablokin jälkeen lepopäivää vietettiin pyörien ja tutustuen Nantesiin. Pyörittelin kevyesti ympäri kaupunkia varmaankin reilun tunnin verran ja muuten makasin vain kämpillä lepäämässä. Ulkona käynti tuntui kuitenkin tekevän hyvää ja jalat aukesivat paremmin.

 

 Nantes

 

 Nantesin katedraali

 

 

Lepopäivän jälkeen siirryttiin Nantesista meren rannalle Saint Jean de Montsiin. Tämä paikka on melkoinen rantaunelma ja biitsillä onkin tullut kerran pyörähdettyä lyhyesti käppäilemässä. Tänne saavuttua kasattiin pyörät asunnossa ja lähdettiin syömään. Erittäin maukkaan ja riittoisan ruoan jälkeen oli vuorossa juustonmaistajaiset, jossa ensimmäinen opetus oli tunnistaa juustot kategorioihin Muu ja Bää. Sen tarkempia arviointi ei ole ilmeisesti tarpeen. Kämpille sulattelemaan ruokaa ja valmistautumaan illan kisoihin. Täällä tosiaan korttelit ajetaan illalla, mikä on todella siistiä. Ilta alkaa hämärtymään kisojen alkaessa ja puolessa välissä kisaa syttyy katulamput ja aurinkolasit voi ottaa pois myös melko hyvissä ajoin, jos jotain meinaa nähdä. Toinen suuri ero Suomeen on kisan pituus. Suomessa standardina on tunti + 5 kierrosta, eli noin 40-50 km. Täällä pituutta kisoilla on 80-90 km. Vauhtia riittää kyllä silti koko kisan ajaksi..

 

Keskiviikko 7. 8. Saint Hilaire de Riez

 

Kisa käynnistyi klo 20. Onnistuin pääsemään sopivasta raosta melkein kärkeen heti ensimmäisen mutkan jälkeen. Niin, reitti oli tosiaan yhtä rantabulevardia edestakas ja molemmissa päissä 180 asteen käännös. Tätä yhteensä 60 kierrosta. Ajoin ensimmäisen vartin todella aktiivisesti kärjessä ja iskin mukaan lähes jokaiseen irtiottoon, mutta ne eivät tuottaneet tulosta. Jalat väsyivät samalla sen verran, että päätin ottaa hetken vähän rauhallisemmin ja valua hiukan alemmas porukassa. Tämä onnistui, mutta parinkymmenen minuutin jälkeen eturengas puhkesi. No ei muuta kun huoltoalueelle vaihtamaan kiekko ja neutraalin jälkeen porukkaan. Meinasin heittää hienot voltit, kun tyhjä rengas ei oikeen mutkassa pitänytkään, mutta pysyin jotenkin ihmeellisesti pystyssä. Neutraalikierroksen jälkeen annoin hatkan paahtaa ohi ja hyppäsin pääjoukkoon mukaan. Vaikka neutraalin aikana ehti hieman palautua, vei se kuitenkin ajotuntuman pois. Loppu olikin melkoista kitumista pääjoukosta putoamiseen asti. Matkaa kertyi mittariin 42 km. Suomalaisen korttelin tai pisteajon verran. Ihan ok.

 

 

Torstai 8. 8. Saint Jean de Monts

 

Vuorossa oli kotikylän kisat. Samalla kaavallaeli startti 20.30, 58 kierrosta, matka 87km ja reittinä rantabulevardi edestakas tosin tällä kertaa toisessa päässä ajettiin liikenneympyrän ympäri ja toisessa suora 180 asteen mutka. Joku oli myös keksinyt ajaa koko matkan vastaantulevan kaistaa joten ratapyöräilijälle tutut mutkat ajettiin aivan väärään suuntaan. Kilpailun käynnistyttyä koitin pysyä porukan kärkipäässä, mutta en ajaa jalkoja itseltä alta kuten edellisenä päivänä. Tämä onnistui erittäin hyvin ja matkanteko oli nopeaa. Aina välillä pystyi nostamaan leukaa stemmistä ja kurkkaamaan kierrostaulusta lukemia ja ihme kyllä ne vähenivät nopeaan tahtiin. Noin puolen välin tienoilla toinen pullo oli tyhjä ja päätin vetää muutaman geelin ettei energiat loppuisi kesken. Fiilis pysyi hyvänä koko kisan ajan, mutta toinenkin pullo alkoi tyhjentyä uhkaavan nopeasti. Muilla ajajilla oli huoltajia reitin varressa pullojen kanssa, mutta itsellä ei ollut. Onnistuin kuitenkin sen verran säästeliäästi juomaan, että neste taisi loppua viisi kierrosta ennen maalia ja sen viimeisen 10 minuuttia pystyikin sitten runnomaan hyvin juomattakin. Pääjoukon perällä turhia kirimättä maaliin. Sijoitus 38. ja vain 51 ajoi maaliin. Lähtijöitä oli kuulemma yli sata. Tämä pimeässä korttelien ajaminen oli todella mahtava kokemus! Tätä on pakko kokeilla Suomessakin joskus.. Tulokset: http://www.directvelo.com/actualite/28417-souvenir-vincent-moreau-a-st-jean-de-monts-classements.html#.UgYPZL48KM8

 

Perjantai 9. 8. Notre Dame de Monts

 

Kolmas ja viimeinen kortteli tähän blokkiin. Startti oli poikkeuksellisesti jo 19.00. Matkaa 90 km ja kierroksia 60. Tällä kertaa reittikin näytti Suomalaiselle tutummalta korttelilta. Neljä 90 asteen mutkaa, kolme pidempää suoraa ja yksi alle 100 metrin suora. Suhteellisen helppo ja vauhdikas reitti.

Heti paukusta lähdettiin lujaa ja jäin tällä kertaa hieman liian taakse. Noin 10 ajajan hatka karkasi heti alussa ja se ajoi pääjoukon kierroksella kiinni myös melko nopeasti. Pääjoukossakin riitti silti vauhtia ja omat jalat olivat melko väsyneet edellisen päivän kovasta kisasta. Ajoin kuitenkin parhaani mukaan pääjoukon kärkipäässä ja tankkasin nestettä ja geelejä. Täksi päiväksi olin saannut yhden pullon reitin varrelle ja onnistuin sen myös nappaamaan. Se helpotti kyllä huomattavasti. Kisa päättyi kuitenkin pääjoukosta putoamiseen reilun 40 kilometrin jälkeen. Ajettua tuli kuitenkin taas Suomen korttelin tai pisteajon  mittainen vauhdikas kortteli.

 

 

Päälle jäi ihan hyvä fiilis. Tänään on lepopäivä ja huomenna tiedossa 2. kategorian maantiekisa, eli tason ei pitäisi olla näin kova kuin edellisissä kisoissa. Siellä olisi tarkoituksena saada hyvä ja ehjä ajo. Muutama kuva vielä täältä asunnolta:



 

 Näkymät terassilta, jossa juuri kirjoittelen tätä blogitekstiä, kun netti ei muualla toimi..

 

Keittiöstäkään ei ole hassummat näköalat

 

 



Challenge Mayennais

Ensimmäiset kolme kisapäivää nyt takana. Käteen jäi kolme keskeytystä ja puhjennut rengas. Täytyy kyllä sanoa, että ajajien ja kisojen taso on täällä melko lailla toista kun Suomessa. Viivalla kun oli useita Continental-talleja yli 10 henkisillä joukkueilla niin vetomiehiä riitti. Käydäänpä kisat yksitellen läpi.



Lauantai 3. 8.
12 kertaa 8,5 kilometrin lenkki, jossa yksi yli 500 metrin mäki ja oli muuten jyrkkä! Kokonaismatkana oli siis 102 km. Heti ensimmäisellä kierroksella pääjoukko katkesi ja kärkeen karkasi iso ryhmä kovia kavereita. Se porukka ajoi ihan maaliin asti karussa. Pääjoukko ajoi ensimmäisen kierroksen todella kovaa takaa, mutta toiselle kierrokselle ajo rauhoittui hiukan. Kolmas kierros ajettiin taas todella kovaa ja neljännen kierroksen alussa oli kohtalona pudota pääjoukosta. Pari kuvaa:

Sunnuntai 4. 8.
Ensin oli tiedossa 10 kertaa 7 kilometrin tasainen ja vauhdikas kierros ja siihen päälle 6 kertaa 6 kilometrin mäkisempi kierros. Ajaminen tuntui huomattavasti paremmalta kuin edellisenä päivänä ja suurempia vaikeuksia ei pääjoukossa ollut. 30 kilometrin jälkeen eturengas kuitenkin puhkesi ja jäin tien varteen odottelemaan uutta rengasta. Mekaanikko pisti uuden kiekon kiinni ja työnsi vauhtiin. Auton peesissä porukan takaa-ajoon. Mittarissa oli koko ajan lukemana 60+. Huoltoletkan perälle päästiin, mutta oli jo aivan hapoilla. Vauhtia oli edelleen se 60kmh ja autojen ohittelu ei ollut helppoa. Muutaman auton pääsin nousemaan, mutta sitten tuli seinä vastaan. Kisan keskinopeus oli 45,5 kun putosin huoltoletkasta.

Maanantai 5. 8.

Ohjelmassa 6 kertaa 11,5 km lenkki kapeita teitä ja peltoaukeaa ja sitten siihen päälle 10 kertaa 3,5 km mäkistä pikkureittiä. Ensimmäiset kierrokset tuntui jopa hyvältä. Ei ollut mitään suurempaa ongelmaa, mutta kun muutaman kierroksen jälkeen alettiin kunnolla tykittelemään sivutuulessa oli suomipoika kuolemassa. Jonkin aikaa sain vielä tapeltua porukan perällä, mutta sitten oli taas kohtalona pudota porukasta. Matkaa pääjoukossa kertyi 48 km. En todellakaan ollut ainoa pudonnut ja ajeltiin vielä grupettona jonkin aikaa reittiä.

 

 



 

 

Täytyy kyllä sanoa, että oma kunto ei vielä riitä näihin 1. kategorian kisoihin. Nyt lepoa ja sitten kortteleita. Niiden jälkeen vuorossa 2. kategorian kisoja, joissa pystyy todennäköisesti jo ajamaan kunnolla.

 



Kateellisena joutuu katsomaan vierestä, kun Continental-tallien pyöriä kasataan rivissä sillä aikaa kun ajajat valmistautuu kisaan. Ehkä vielä jonain päivänä?

 

Suomen armeijan urheilukoululle samanlaiset maastokuvioiset ajoasut?

Bonjour Mayenne

Suomessa kun alkoi kisat loppumaan, niin suunnaksi otettiin Ranska. Mä ja Kuuranteen Jori pakattiin laukut kasaan ja lennettiin Pariisiin. Meidät haettiin kentältä ja pitkän automatkan jälkeen saavuttiin perille Mayenneen. Kaikki toimi erittäin hyvin ja fiilikset oli korkealla.

Majoitus oli juuri niin täydellisen karu ja askeettinen kuin olin kuullut ja arvailin. Kaikki välttämätön löytyy, mutta mitään ylimääräistä ei juurikaan. Ei voi valittaa, kun loistava WIFI-yhteyskin löytyy.
Muutama kuva:

Aula?

 

Portaikko

 

Eteinen

 Näkymä keittiöstä ilta-auringossa

 

Makuuhuone jaettuna Britin ja Aussin kanssa

 Kotiutuminen on onnistunut hyvin ja tänään käytiin jo ajamassa lenkkiä poikien kanssa. 100 kilsaa ja 3 tuntia. Matkaväsymys ja +35 asteinen helle toi oman lisähaasteensa suomipoikien matkaan. Kuitenkin kaatumatta perille saattaisi todeta asiasta Hiski.

Kisat alkaa lauantaina ja ohjelma on tiivis. Lisää tietoa lähiaikoina.