Vuoden 2013 yhteenveto.

Laitetaanpas pieni listaus kuluneen vuoden tapahtumista.

Tammikuu: Uusi vuosi alkoi rataleirillä Panevezysissä. Pääsin autokoulun teoriakokeen läpi ja kuun lopussa oli ohjelmassa liukkaan ajon rata sekä pimeäajo.

Cido-areena, Panevezys

Helmikuu: Pääsin inssin läpi ja sain ajokortin. Tanssin Wanhat Annan kanssa.

Wanhat 13' ft. Anna

 

Maaliskuu: Kirjoitin C:t ruotsista sekä terveystiedosta YO-kirjoituksissa. Loppukuusta olin taas viikon mittaisella rataleirillä Liettuassa.

 

Cidolla - taas.

 

 

Huhtikuu:  Mummon hautajaiset. Suomen maantiekisakauden avaus. Luokkaretki kreikkaan viikoksi.





Akropolis. Kivaa oli koko ajan! :)

 

 

Toukokuu: Scandinavian Race ja Skandis GP Uppsalassa. Memorial of Aexander Lesnikov Moskovassa.

 



Krylatskoyn velodromi, Moskova.

 

 

Kesäkuu: Fellmanin ja Porvoon ajot. Suomen mestaruss omniumissa. Perinnemökkeily juhannuksena. SM maantiet Porissa.

 



Roope, Minä ja Jussi. SM omnium 13.

 

 

Heinäkuu: U6 Cycle Tour Ruotsissa. Rata SM:istä kultaa linja-ajossa ja joukkuetakaa-ajossa sekä hopeaa joukkuesprintissä.

 

Yksinäisessä irtiotossa, SM-linja-ajo 13.

 

 

Elokuu: Koko kuukausi Ranskassa ajamassa maantiekisoja.

 

Ranskassa ajamassa EC Mayennen väreissä.

 

 





Syyskuu: Täytin 19 v. Kirjoitin äidinkielestä B:n ja englannista C:n.

 

Jalat kattoon!

 

 

 

Lokakuu: Matka Itämeren ympäri. Liettuan avoimet mestaruuskisat ja EM-kilpailut Hollannin Apeldoornissa.

 

Omniumin kilsa, Omnisport Apeldoorn.

 

 

 

Marraskuu: Viikon etelänleiri Gran Canarialla. Murtunut leukaluu.



 

Fatagan kylässä kahvilla.

 

 

Joulukuu: Lakkiaiset. Loppuvuosi Gran Canarialla harjoitusleirillä.

Nousemassa Sorian kylään.

Nyt innolla odottaen mitä vuosi 2014 tuo tullessaan. Hyvää Uutta vuotta!

Hiski
 



Joulu

Joulu on kiireistä aikaa. AINA! Täällä Kanarialla joulu on mennyt treenatessa, syödessä ja nukkuessa. Normaalilla leirikaavalla.

Aattona käytiin lenkillä ja ajettiin Lotan kanssa ylös Pico de las Nievekseen. Reilu viiden tunnin lenkki tuli. Illemmalla oli jouluillallinen ravintola Kuparipannussa. Hyvässä tunnelmassa nautittiin suomalaisesta jouluruoasta. Ilta oli mukava ja kiitokset Lepistöille joulun värisistä Spessun ajosukista! :)

Joulupäivänä ajeltiin kevyesti Jarnon kanssa ja päivän saldona oli kaksi rengasrikkoa. Matkan ensimmäiset ja toivottavasti myös viimeiset.

Tänään Tapaninpäivänä ohjelmassa oli kevyt palauttava lenkki ja sen jälkeen makoilua hotellilla. Toivottavasti kelit pysyvät hyvinä loppuvuoden ja mielellään myöskin alkavana vuonna.

Hiski

Ensimmäinen viikko takana

Gran Canarian lauha talvi on ensimmäisen viikon ollut todella sopiva suomalaiselle pyöräilijälle. Lämpöä on sopivasti sellainen +20 astetta ja aurinko paistaa lähes taukoamatta. Yöllä ei siis paista..

Treenit on sujunut suunnitelmien mukaan ja tällä hetkellä pisin etappi on ollut 168km. Tällä kertaa vain lyhesti, mutta lupaan vielä joulupäivityksen parin päivän sisään.

HK

Maailmancup vai Myllykisat?

Ensimmäisenä pitäisi varmaan todeta, että olen nyt ylioppilas. Oli myös todella hienoa olla koko koulun ainoa lakitettava ja pitää ihan omat juhlat!

Toinen asia voisi olla sitten leuan kontrollit Kirurgisessa sairaalassa. Kaikki vaikuttaisi olevan juuri niinkuin pitääkin. Soseruoka jatkuu, mutta urheilla saa ihan normaalisti. Lääkäri ei pitänyt Kanarialle lähdön ajankohdasta, saati sitten matkan pituudesta, mutta matkalle lähtöä ei kielletty. Seuraava kontrollikin katsottiin sopimaan harjoituskalenterin kanssa sopivasti. Loistavaa palvelua!


Sitten itse urheiluun! Ratapyöräilyväki on saanut seurata päivä toisensa jälkeen aivan huikeita tuloksia Aquascalientesin maailmancupin osakilpailusta. Maailmanennätyksiä on rikottu toinen toisensa perään ja kokonaisuudessaan taso on ollut todella kova. 40 ajajaa lentävällä 200 metrillä alle 10 sekunnin, 10 ajajaa kilsalla alle minuutin ja paljon muita. Valitettavasti vauhtien kasvaessa myös kaatumiset tulevat todennäköisemmiksi ja ainakin keirinissä taisi olla useampikin läjä. Onneksi kenellekkään ei käynyt "pahasti".

Itsellä ei ollut ohjelmassa Meksikoon lähtö, mutta kävin hyvällä fiiliksellä ajamassa Liikuntamyllyssä joulun sisäratakilpailuissa. Kilpailujen taso jäi valitettavan alhaiseksi ja osallistujia oli melko vähän. Nuorta verta oli kuitenkin paljon liikenteessä hyvällä asenteella. Miesten sarjassa oli mukana neljä ajajaa ja ajoin sarjan voittoon rutiiniajolla. Oli mukava nähdä toinenkin kesän Suomen mestari ajamassa näissä "pikkukisoissa" ja Antti ajoi sprintteriksi erittäin hyvin ottaen huomioon välitysrajoituksen ja 2 kilometrin matkan.

Kunnon ammattimaista kilpailutoimintaa tapahtumaan toi henkilökohtainen mekaanikkoni, joka soitti muutaama tunti ennen kisoja ja kysyi välitystä, kun oli laittamassa jo pyörää kuntoon. On muuten todella erilainen fiilis saapua kisapaikalle, kun pyörä odottaa valmiina ja vain kasata rullat, vaihtaa vaatteet ja alkaa lämmittelemään. Kiitokset Tuomakselle!

5 päivää jäljellä seuraavaan Kanarian leiriin.

Hiski

Pientä takapakkia ja murtuneita luita

Osa teistä onkin ehkä jo kuullut eilisen tapahtumista, mutta kerrataan tapahtumat nyt vielä julkisesti.

Maanantai aamuna heräsin rauhassa ilman herätyskelooa ja söin hyvän aamupalan. Laitoin ajovaatteet päälle ja lähdin ajamaan cyclocrossarilla. Ohjelmassa oli 3 tuntia kevyttä PKta. Aivan tavallinen päivä siis.. Parin tunnin ajon jälkeen Olin Sipoossa lähtemässä Landbosta Helsinkiin päin. Valitsin ison tien sijasta jalkakäytävän. (VIRHE!) Ajoin ihan normaalia lenkkiä Kehä III:sen liittymään asti. Kevenliikenteenväylä kääntyy alamäen jälkeen oikealle Vanhan Porvoontien ali ja mutka oli lievästi sanottuna sekä jäässä että irtohiekassa. Vaikka vauhtia ei paljoa ollutkaan, lähti pyörä aivan käsistä. Vasen käsi hallitusti ensimmäisenä maahan pehmentämään iskua, mutta harmillisesti toinen kontakti oli leuka.

Ihan vain mentaalisena juttuna heti ylös ja pyörän tarkistus. Mittari suoraksi ja matka jatkuu. Kipua tuntui ja leuat ei liikkuneet missään määrin normaalisti. Jatkoin kuitenkin ajamista, kun 3 tuntiahan piti saada kasaan. Kielellä koitin tunnustella suuta ja havaitsin että ainakin yksi, ellei useampikin, hammas puuttuu. Suu täyttyi nesteestä ja sylkäistessä havaitsin nesteen ihan puhtaaksi vereksi. Päätin hylätä tässä vaiheessa 3 tunnin lenkin ja ajaa Tikkurilan terveyskeskukseen tarkistettavaksi. Naama veressä vahtimestarilta kysymään, jos pyörän saisi jättää lukittuun koppiin ja sehän onnistui. Kiitokset siitä! Sitten jonottelemaan hoitajalle ja sen jälkeen lääkärille. Tämä sujui yllättävänkin nopeasti. Ratkaisu oli kuitenkin siirtyminen Peijaksen sairaalaan. Pyörä vaksin kopista ja ajamaan..

Peijaksessa koitin saada pyörän ambulanssien parkkihalliin, mutta se ei käynyt. Tajusivat kuitenkin tilanteen ja ohjeistivat viemään pyörän sairaalan sisällä olevaan varastoon. Sitten taas jonotus seuraavalle lääkärille, joka kuitenkin vähän tiesi jotain asioista. Valitettavasti tämä asia oli, että kaikki leukahoidot tehdään Töölön sairaalassa ja ihmetteli suuresti miksi minut oli määrätty Tikkurilasta tänne. Pienen leukojen tökkimisen jälkeen havaittiin nopeasti murtuma ja sitäkin vakavampi haava polvessa. Siirtoa Töölöön ei voida tehdä ennen kuin polvi on tarkistettu. Uuden lääkärin odotus, housut ylös, haavan desinfiointi ja lappu ja sideharsoa. Nyt oltiin valmiita lähtemään Töölöön.

Kysymys kuului millä olen liikenteessä? Ja menin vastaamaan että pyörällähän mä. Sillä ajo kiellettiin ja minut heitettiin taksiin. Taksilla kotiin ja pyörä sinne ja uudet vaatteet päälle. Matka jatkui Töölöön, jossa asiat alkoivat sujumaan. Samassa ajassa, kun Vantaalla odotti yhtä lääkäriä, Töölössä ehti tavata viisi. Myös röntgenissä ehti käydä sillä aikaa. Kuvista havaittiin kaksi murtumaa leuassa, joista keskellä oleva oli paha avomurtuma ja se pitäisi operoida mahdollisimman pian. Leikkaussali varattiin ja minua alettiin valmistamaan leikkaukseen. Illalla kello 10 minut nukutettiin ja heräsin "ehjällä leualla varustettuna" noin klo 23.30. Kaikki oli sujunut kuten piti ja jäin yöksi tarkkailuun.

Aamulla sain syödä nestemmäisen aamupalan ja lääkärit kertoivat lisää tilanteesta. Kävin uudestaan röntgenissä ja kuvat kertoivat leikkauksen onnistuneen ja kaiken olevan hyvin. Leukaa ei saa rasittaa, joten soseruokailulla eletään seuraavat 6 viikkoa. Urheiluharrastuksesta ei oikeen osattu sanoa, mutta paikalle kutsuttiin alan ekspertti, eli CCH:ssakin ajava Kreu Maisniemi. Asiat käytiin nopeasti läpi ja todettiin kaiken olevan kunnossa. Muutama päivä lepoa ja sen jälkeen viikko vähän rauhallisempaa treeniä.

Vaikka tässä operaation alkupäässä olikin melkoista säätöä, nousi oma luottamukseni julkiseen sairaanhoitoon melko suuresti. Kiitokset kaikille HYKSin lääkäreille ja hoitajille sekä erityisesti Kreulle. Näillä näkymin myös Joulukuun harjoitusleiri Canarialle on täysin mahdollinen. Voidaan siis todeta että selvittiin melko pienillä vahingoilla.

Loppuun vielä kuva HYKSin vuodeosastolta:

Kanerva kuittaa!

Ensimmäinen leiri takana

Viime päivityksen jälkeen on taas tapahtunut paljon. Kauden ensimmäinen leiri tuli, oli ja meni.

8 päivää vietettiin etelässä Gran Canarian lämmössä. Tarkempana kordinaattina Maspalomas. Viikko oli todella onnistunut ja treenit meniväät niin kuin pitikin. Tehoja ei nostettu vielä liikaa vaan keskityttiin määrään. 7 ajopäivään mahtui 35 tuntia ajamista.

Tauolla.

 

 



Leirin jälkeen on olut ohjelmassa palauttava viikko. Palautuminen on tuntunut tehoavan ja virtaa on taas. Mitään jälkitauteja ei ole havaittu myöskään.

Seuraava leirikin lähenee vauhdilla. 15. joulukuuta on lähtö uudestaan Kanarialle.

HK

Peruskuntoa

Viime postauksen jälkeen on taas tapahtunut. Kävin EM:ien jälkeisellä lepoviikolla koulussa tekemässä rästissä olleet tehtävät ja sain kaikki 75 kurssia kasaan. Joulukuun viides minusta siis kruunataan (vai pitäisikö sanoa seppelöidään?) ylioppilas. Steiner -koululle suuri kiitos ymmärryksestä poissaolojen suhteen. Niitä on kuitenkin leirien ja kisamatkojen yhteydessä kertynyt. Siirrytään kuitenkin itse urheiluun.


Lepoviikolla otettiin rennosti ja latailtiin akkuja. Sitten alkoikin joka syksyinen peruskunnon rakentaminen. Määrät ja tehot ovat molemmat vielä maltillisia, mutta niitä nostellaan pikkuhiljaa. Tärkeintä on saada kone tottumaan taas säännölliseen harjoitusrytmiin. Aikaa on vietetty ulkona cyclo crossaillen sekä sisällä trainerin päällä. Satunnaisesti on myös tullut eksyttyä punttisalin hämärään ja myllyn lepakkovuoroillakin on pistäydytty.


Ensi kaudeksi on nyt myös katsottu vakituinen hieroja. Aikaisemmin on tullut käytyä missä sattuu, jos vaan saa ajan tai hinta on sopiva. Nyt on löytynyt sopiva ja tässä ehdottomasti pysytään.

Ensi kauden sponsorisopimuksista lukkoon on lyöty yhteistyö Helsingin Katseen kanssa. Heidän mallistostaan löytyy Rudy Projectin aurinkolasit ja kypärät. http://www.helsinginkatse.fi/


Ja vielä viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä ensimmäinen harjoitusleiri on nyt varmistunut ja varattu. Marraskuun 9. noustaan koneeseen ja määränpäänä on Gran Canaria.


HK

Liettuan avoimet ja EM:t

Parin viikon Euroopan reissu on nyt saatu päätökseen. Kiire oli päällä melkein koko ajan ja nettiyhteydetkin takkusivat välillä. Matka oli kokonaisuutena onnistunut ja todella antoisa, monessakin mielessä.



Liettua

Liettuassa meillä oli muutama treenipäivä ennen Liettuan avoimia mestaruuskisoja. Kunto koitettiin hioa viimeiseen silaukseen  ja muutenkin rataan oli hieman totuttautumista pitkän tauon jälkeen. Parissa päivässä saatiin paljon aikaan ja itse kisat koittivat. Itsellä oli ohjelmassa omnium Mikan kanssa.

Perjantai

Lentävällä tuli ihan kohtalainen tulos. Olin kuudes. Pisteajossa en pystynyt pitämään asetelmia yllä. Ajoin alun vahvasti, mutta hyydyin loppua kohti. Olin lopulta kymmenes. Pudotusajosta en tarkkaan muistakkaan enää. En ollut ihan viimeinen ainakaan.

Lauantai

Aamu alkoi nelosella. Kun huoltajaa ei ollut, minulla ei ollut vauhdinjaosta oikein varmuutta. Onnistuin pitämään vauhdin tasaisena ja en hyytynyt loppua kohti. Jännityksellä katsomaan tuloksista aika. 5.03,450 oli kyllä pettymys, mutta tiesin pystyväni parempaan. Linja-ajossa ajoin aktiivisesti porukassa. Missasin ratkaisevan hatkan ja loppukirissäkään ei ollut jalkaa. Tuntui pahalta ja palautumisaikaa kilsalle ei ollut todellakaan paljoa. Onnistuin kuitenkin palautumaan kunnolla ja kellotin omalla vuorollani uuden pohja-ajan 1.10.024. Yksi toisensa jälkeen ajajat ajoivat, mutta oma aikani pysyi valotaululla, aina viimeiseen mieheen asti. Liettuan World Tour-maantieammattilainen Ramunas Navardauskas oli ensimmäinen 70 sekunnin alittaja. Aika taisi olla 1.09,5? Hän voitti myös omniumin kokonaiskilpailun melko selvästi. Mika oli lopulta niukasti 4. ja itse olin 8.

 Starttia odotellessä.

 

Kisa käynnissä.

 

 

Kisojen päätyttyä pakattiin Janin kanssa kamat nopeasti Vitoon ja lähdettiin ajamaan kohti Klaipedaa. Tiukalla aikataululla varattu lautta Saksaan oli kuitenkin hyvä valinta. Pääsimme viettämään lepopäivän rauhassa. Maanantai aamuna lähdettiin virkeinä Kielistä ajamaan kohti Hollantia ja Apeldoornia. Matka sujui hyvin ja majoitus löydettiin ilman eksymisiä.

 

 

Hollanti

 

Tiistaista torstaihin käytiin treenailemassa ja tutustumassa veloon. Rata oli huomattavasti eri muotoinen kuin Liettuassa oleva. Kaare ei jyrkentynyt tasaisesti koko matkalta vaan se jrkkeni pikkuhiljaa ja oli jyrkimmillään kaarteen puolessa välissä. Tähän tottuminen vei aikaa, mutta onneksi paikalla oltiin hyvissä ajoin.

 

 

EM 2013

 

Perjantaina alkoi sitten itse kilpailut. Omalta osalta miesten pisteajon karsinnalla. Matkana oli 20 kilometriä ja paljon kovia nimiä oli mukana. Vauhtia riitti heti alusta alkaen ja kovaa mentiin koko ajan. Kirikierroksilla vauhti nousi aivan epäinhimilliseksi ja siitä ei palautunut kunnolla. Reilun viiden kilometrin kohdalla oli kohtalona pudota porukasta. Ajoin muutaman kierroksen omaa vauhtia ja tulin uudestaan mukaan porukkaan. Pysyin vielä jonkin aikaa mukana, mutta lopulta jäin toisenkin kierroksen ja minut liputettiin ulos radalta. Ensimmäinen arvokisastartti oli pettymys, mutta edessä oli vielä kaksi päivää aikaa parantaa.

 

Lähdössä pisteajon karsintaan.

 

 

Lauantai aamuna alkoi omnium. Lentävä kierros meni suunnilleen samaan aikaan kuin Liettuassa. Tällä kertaa sillä joutui tyytymään viimeiseen sijaan. Seuraavaksi vuorossa oli 30 kilometrin pisteajo. Edellispäivään verrattuna meni paremmin ja pysyin porukassa pidempään, mutta kunto ei vaan vielä riitä ajaa tuollaista rääkkiä loppuun asti. Paljon työtä on edessä ensi kaudeksi! Sijoitus oli taas 20. Illan viimeisenä lajina oli pudotusajo. Etukäteen oli selvää, että jos jää liian taakse niin on ongelmissa. Kaikkeni yritin mutta löysin silti paikkani sieltä perältä. Ensimmäisessä pudotuksessa onnistuin puristamaan ulkokautta ohi, mutta toisessa oli kohtalona pudota pois. Sijoitus 19. Ensimmäisen päivän jälkeen olin tuloksissa viimeisenä, mutta niukalla erolla Viron ja Georgian kuskeihin.

 

 

Sunnuntai alkoi nelosella. Tällä kertaa aikataulu oli käyty etukäteen läpi ja huoltajamme oli radalla näyttämässä merkkejä. Liettuan kaltaisesti todella tasavauhtinen ajo. Aika oli 4.58,490. Parannusta edelliseen viikonloppuun 5 sekuntia, mutta keväällä ajetusta ennätyksestä jäin 4 sekuntia. Tuloksissa 19. Linja-ajoon lähdin hieman isommalla välityksellä ja se toimi hyvin. Roikuin porukassa viimeiselle kilometrille asti. Silloin käynnistyneeseen loppukiriin ei riittänyt paukut. Maaliin reilu 100 metriä pääjoukon jälkeen, mutta samalla kierroksella kuitenkin. Kun Viron ja Georgian ajajat olivat jääneet kierroksen ja heidät oli liputettu ulos radalta ja he olivat saaneet tuplapisteet, siirryin tuloksissa heidän ohi ja olin 18. Aivan kaikkeni antaneena linja-ajossa koitin vielä kerätä itseni kilometrille. Räväkkä startti, kova kiihdytys ja sitten vain pidetään vauhtia yllä kipua vastaan loppuun asti. Jalat olivat kuitenkin jo tyhjät. Aika oli 1.10,468. Neljä kymmenystä huonompi kuin Liettuassa ja sijotus oli 20. 

 

Remmien kiristelyä.

 

Matkalla.

 

Kokonaissijotus omniumissa oli 18. hyvin ajetun linja-ajon ansiosta. Totuus on kyllä se, että kunto ei vielä riitä kunnolla kilpailemaan tällä tasolla. Ensi kaudeksi on treenattava enemmän ja myös kovia kansainvälisiä ratakilpailuja on ajettava enemmän. Kisaamaan oppii vain kisaamalla. Kauden paras kuntopiikkikään ei osunut kohdalle. Reissusta tuli kuitenkin arvokasta kansainvälistä kisakokemusta. Suuret kiitokset reisusta Joukkueenjohtaja/huoltaja Samulle, matkaseurasta kiitokset Janille, Mikalle, Pialle ja Elisalle ja vielä varahuoltaja Juhalle.  

 

 

Ensi vuotta kohti lähdetään kuitenkin luottavaisin mielin. Loppuun vielä yksi fiilistelykuva Rosendahl GP:stä.

 

 - Kinken kirin voittaja, Hiski "ylioppinut?" Kanerva

 







On the road(track) again!

Viime päivityksestä onkin jo kuukasi. Paljon on ehtinyt tapahtua ja kiire on ollut melkoista.

Lyhyesti yhteenvedettynä: lukio on ohi, viimeiset kirjotukset oli ja meni. Läpi päästiin! Vietin kaksi päivää "ammattipyöräilijän" elämää ja työllistyin. Lassila & Tikanojan vaatteissa tuli työskenneltyä pari viikkoa ja nyt on työt jätetty ainakin joksikin aikaa.

Sitten ollaankin tiistaissa 8. 10. Kello on 10.42 ja Tallink Superstar lähti juuri Länsisatamasta. Parin viikon kisareissu edessä ja kohteina ovat Panevezys ja Apeldoorn. Apeldoornissa ajetaan ratapyöräilyn EM-kilpailut joihin matka vie.

Lisää päivitystä ja tietoa kilpailuista tulee lähiaikoina. Matka vie nyt aamupalalle.

Offseasonia



Ranskassa ajetut neljä viimeistä kisaa menivät hyvin, yhtä pientä epäselvyyttä lukuunottamatta.

Jaloissa painoi jo pitkä reissu, mutta kisat sujuivat ihan hyvin. Välipäivänä levättiin ja pyöriteltiin jalkoja auki ihan lyhyesti.

 

 

24. 8. Vallet

Kilpailu ajettiin melko tasaisella reitillä, jossa kuitenkin pitkillä peltoaukeilla sivutuuli riepotteli ajajia. Irtioton lähdettyä onnistuin olemaan pääjoukon paremmalla puolella sen katketessa. Pääjoukon kärki ajoi irtioton kiinni, mutta iso kärkiporukka katkesi kahtia. Tällä kertaa jäin taaemmaiseen porukkaan. Matka alkoi painaa ja vauhti hidastui. Lopulta pääjoukko ajoi meidät kiinni. Pieneen maalimäkeen taisin olla pääjoukon loppukirissä viides.

 

Lähdössä Mayennen porukka koossa.

 



 Juomahuoltoa.

 

 Sivutuulta ja peltoaukeaa.

 

 Painaa painaa.

 

 Joukkuekuva vielä kilpailun jälkeen. (Jori, Hiski, Coralie, Karlo, Marton, Josten ja Andrius)

26. 8. Ballots

Reitin piti olla helppo, mutta ennen kilpailua se todettiinkin melkoiseksi vuoristoetapiksi. Kierroksella oli kolme sellaista Suomen mittapuun mukaan isoa nousua. Kilpailun alettua irtiotto lähti taas aikaisessa vaiheessa. Sen jälkeen pääjoukko katkesi kahdeksi osaksi. Jäin jälkimmäiseen porukkaan. Meillä oli kuitenkin intoa ja yhteispeli toimi. Ajoimmekin pääjoukon vielä kiinni ja roikuimme siellä vähän aikaa, mutta sitten porukka putosi uudestaan ja ajoimme grupettona maaliin. En tarkalleen tiedä missä vaiheessa, mutta jostain välikiristä olin tienannut huimat palkintorahat. 7 € piristti huomattavasti..

Ensimmäinen kuva ilman irvistystä?

 

Juomaa meni melkoisia määriä kisoissa.

Maaginen välikiri?

 



 Numeroiden palautus ja palkintorahojen haku.

 

30. 8. Argentre du Plessis

 

Tässä korttelikisassa kävi se pieni epäselvyys. Mentiin Martonin kanssa ihan hyvissä ajoin kisapaikalle, mutta meidän nimiä ei löytynyt lähtölistasta. Niitä etittiin ja etittiin, mutta ei. Lopulta ne sitten lisättiin sinne ja meiltä alettiin kysymään maksuja. Muutaman olankohautuksen jälkeen haimme tulkin paikalle ja selvittelimme asiaa hyvän aikaa. Homma jäi hautumaan ja kävimme vaihtamassa ajokamat päälle. Pyörät laitettiin kuntoon ja muutenkin kaikki valmiiksi. Sitten taas hakemaan numeroita. Valitus jatkui ja ei ollut enää ihan varmaa edes, että päästäänkö ajamaan. No lopultahan he totesivat heillä olleen väärät listat ja että tästä toisesta listasta meidänkin nimet löytyivät. Suurten pahoittelujen kera saatiin numerot. Numerot kiinni paitaan ja lähtöviivalle,, jossa meitä jo odotettiinkin. Lämmittelyt jäivät sopivasti tekemättä. Tämä ei ainakaan omalle kropalle toimi ja olin aivan lukossa koko kisan ajan. Kone ei lähtenyt missään vaiheessa käyntiin ja putosinkin porukasta 60 kilsan jälkeen. Koko kilpailu oli täyttä tuskaa.

 

Pääjoukon häntä.

 



1. 9. Ligne

 

Ranskan reissun viimeinen kilpailu. Reitti oli tasainen ja sisälsi vain yhden nousun, mutta sivutuuli loi haastetta pitkillä suorilla. Päätin yrittää lähteä irtiottoon heti alussa ja koittaa saada jotain tulosta viimeisen kilpailun kunniaksi. Ihan pari kilsaa oli ajettu kun joku iski keulasta. Satuin olemaan hyvällä paikalla ja päätin lähteä mukaan. Eroa syntyi ja muita ei ollut tulossa mukaan. No tällä mennään sitten. Reilun kierroksen verran (5-6 km?) ajettiin kahdestaan, mutta sitten kaver lopetti vetämisen. Itse en vielä ihan Tony Martinmaisessa soolohatkakunnossa ole, joten pääjoukko ajoi meidät kiinni nopeasti. Loppuajan olinkiin sitten pääjoukossa ja voimaa ei tuntunut hirveästi enää olevan. Maaliin asti pääjoukossa ja ihan hyvä päätös kuukauden reissulle. Videota kisasta:

 

http://www.youtube.com/watch?v=29t6AlNg3K8&feature=youtu.be

 

 

Illalla kamat kasaa ja valmistautuminen seuraavan päivän kotiinpaluuseen. Kaikki sujui hyvin ja Lavalin asemalta TGV kuljetti nopeasti allekirjoittaneen Pariisiin Charles de Gaullen 2-terminaaliin.

 

Nyt kotiin palattua on arki taas alkanut ja koulussa tullut käytyä todella ahkerasti..? YO-kirjoituksia olisi kolmen viikon ajan vuorossa ja sen jälkeen sitten täysi paneutuminen tulevan kauden treeneihin. Tällä hetkellä on tullut vain lepäiltyä pitkän kauden väsyttämää kehoa. Eilen muuten tuli tieto vuoden 2020 Olympialaisten isäntäkaupungista. Tokyio! Sanakirja on hankittu jo ja ei kun lentoja varailemaan!

Takkuista menoa

19. 8. Le Pertre

 

Vuorossa oli selvästi koko tämän reissun kovin kisa. Reitti oli kova, pituutta oli 155 km ja lähtölistalla oli paljon kovia talleja isoilla joukkueilla. Kisapaikalle saavuttaessa Joukkueiden taso alkoi selvitä melko nopeasti. Tiimien pakettiautoja ja huoltoautoja varapyörät katolla tiimeittäin vierekkäin parkkeerattuna. Autojen vieressä pyörät telineissä hienossa rivissä ja toisessa rivissä ajajat retkituoleissa valmistautumassa kisaan. 

 

Sojasunin Pakettiauto.



Tällä lailla muilla tiimeillä on pyörät siististi rivissä.

 

Tällä lailla meidän tiimillä on pyörät siististi kasassa puun alla.

 

Ennen kilpailua joukkueet nousi yksi kerrallaan lavalle joukkue-esittelyyn ja tekemään lähtökuittaukset. Ison maailman menoa..

 

Lähtökuittaus.

 

Joukkue-esittely.(Karlo, Alex, Hiski, Andrius, Josten, Jori)

 

Itse kisassa pidettiin todella kovaa vauhtia heti alusta. Vauhdin ollessa tasaisella pienessä sivumyötäisessä tuulessa 65 km/h oli oma kohtalo vain roikkua peesissä ja toivoa vauhdin laskevan. Laskihan se, mutta sillon alkoi ylämäki. Ylämäen jälkeen loivaan alamäkeen vauhtia oli taas 75 km/h ja vauhti pysyi ylhäällä taas seuraavaan ylämäkeen asti. Tätä jatkui omalta osin kahden kierroksen verran. Sen jälkeen oli kohtalona pudota isoimmassa ylämäessä muutaman muun ajajan kanssa. Kaupunkikierrokselle mentäessä ei huoltoletkankaan läpi päässyt enää takaisin, mutta koitin vielä ajaa porukkaa takaa isommassa alamäessä. Ei onnistunut. 38 km pääjoukossa ja reilut 20 km vielä telaketjua grupetossa.

 



Huoltoletkassa.

 

 

No ehtisin sitten katsomaan maaliintulon ja katsojia oli taas jokseenkin enemmän kun Suomen kisoissa. Myös kaljahanat oli auki ja erilaisia myyntikojuja oli maalialueen tuntumassa.

 

Maaliintulon odottelua.

 

Parempi katselupaikka.

 

Näytti tältä..

 

Sojasunin huoltojoukot valmistautuivat ottamaan ajajat vastaan kisan jälkeen.

 

Sama homma Vendee U:lla (Voittivat muuten kisan).

 

Tästä kisasta sai hyvin perspektiiviä siitä kuinka kovaa maailmalla oikeasti ajetaan ihan amatööritasollakin. No tiedossa oli lepopäivä. Hyvin levätyn päivän jälkeen seuraavana äivänä oli tiedossa 2. kategorian korttelikisa. Matkana noin 70 km.

 

21. 8. St Georges de Reintembault.

 

 

Reitti vaikutti itselle todella sopivalta. Aika tasan kilometrin kierros, jossa ei ylämäkeä ollut oikeastaan ollenkaan. Neljä helppoa 90 asteen mutkaa. Todella nopea reitti. Lämmittelyssä jalat tuntuivat hyviltä ja lähdin kisaan itsevarmalla fiiliksellä. Heti kisan käynnistyttyä fiilis muuttui kuitenkin. Vauhti ei ollut edellisiin kilpailuihin verrattuna edes kovaa, mutta olin aivan kuolemaisillani ja valuin porukan kärjestä aivan perälle ihan muutamassa ensimmäisessä kierroksessa. Jalat tuntuivat aivan tyhjiltä ja oksennus meinasi tulla. Roikuin reilut 15 kilometriä porukassa ja putosin. Kurvasin maalialuen jälkeen autolle ja menin kakomaan oksennusta pusikkoon. Ei tullut, mutta olo oli huono. Vaatteiden vaihto ja reitin varteen kannustamaan kavereita ja tarjoamaan juomaa, jos tarvetta olisi. Unkarilainen Marton kyseli aikaeroa edessä ajavaan irtiottoon ja aloinkin sitten kellottamaan sitä. Eroa oli 45 sekuntia, eli irtiotto oli ajamassa pääjoukon aivan kohta kiinni. Marton iski sitten pääjoukosta irti ja noin 10 hengen porukka karkasi. Aikaero alkoi pienentyä. 40--35--30---25. Irtiotto ajoi pääjoukon kierroksella kiinni ja heidän vauhti hidastui hieman. Olettivat ilmeisesti kilpailun olleen selvä jo.. Huusin Martonille eron kaventuvan koko ajan ja eron pienentyessä 20 sekunttiin Marton iski uudestaan. Vain yksi ajaja pääsi mukaan ja he ajoivat kahdestaan takaa pääjoukkoa. Huusin edelleen tsempaten pienentyvää eroa joka pieneni 15sekuntiin ja sitten kymmeneen. Siinä vaiheessa Pääjoukon häntä näkyikin jo selvästi ja he saivat porukan kiinni. Tilanne pysyi tällaisena maaliin asti ja Marton taisi olla 6. alkuperäisessä irtiotossa ollut Josten ajoi myös hyvin ja taisi olla 7.

 

Hyvissä asetelmissa startissa.

 

Valuminen porukan hännille.

 

Ja putoaminen porukasta.

 

Oma ajo ei kulkenut johtuen todennäköisesti liiallisesta määrästä kilpailuja näin lyhyeen aikaan. Kroppa ei ole vain pystynyt palautumaan tarpeeksi.. Nyt onkin levätty ja otettu aivan rennosti pari päivää. Eiköhän tämä tästä. Muutama kilpailu vielä Ranskassa jäljellä ja sitten lepokausi. Sitten onkin aika alkaa valmistautumaan seuraavaan kauteen.

Ylämäkeä ja tasaisempaa kisaa

Maanantian kisan jälkeen oli kaksi lepopäivää ja pyörittelin kaksi kevyttä palauttavaa lenkkiä. Seuraavaan kisaan oli tiedossa todella rankka reitti, jossa oli tiedossa ylä-ala-mäkeä koko matka. 7 kilometrin reitille osui kolme nousua, joista kaksi pidempää


 Torstai 15. 8. Le Ham 102km

Kilpailusta ei kovin paljoa käteen jäänyt. Heti reitin alussa ajettu pitkä ylämäki nousi ensimmäisen kerran ihan hyvin. Toisella kerralla valuin aivan hännille ja putosin pikkusen porukasta, mutta sain raon nopeasti kiinni alamäessä. Kolmannella kerralla mäkeen tultaessa tuli seinä vastaan. Henki ei kulkenut, jalat ei toiminut, mutta sydän löi kyllä ihan kiitettävästi kuitenkin. Putosin porukasta ja enää en saanut ajettua kiinni, vaikka kovasti yritin.

Lähdössä oltiin hyvissä asemissa koko tiimin voimin.

 



Seinä tuli hyvin nopeasti vastaan ylämäessä.

 



Ja lopullinen kuolema..

 

Suuren pettymyksen jälkeen heivanneet ajajat ajoivat loppuverkaksi kotiin ja ninjasi ikkunan kautta sisään, kun avaimet unohtuivat. Katseet suunnattiin seuraaviin kilpailuihin. Keskiviikkona otettiin rauhallisesti ja käytiin Jorin kanssa pyörittelemässä reilu tunti. Jalat aukesivatkin ihan mukavasti kilpailua varten.

 

 

Lauantai 17. 8. Cherrueix 92 km

 

 

Tällä kertaa reitti oli itselle paljon sopivampi. Kilpailu käytiin rannikolla dyynien läheisyydessä ja korkeuseroa ei reitiltä löytynyt sitten yhtään. Pitkille suorille osui kuitenkin voimakas merituuli, joka tiesi yllätys yllätys melkoista sivaria. Lämmittelyn aikana koitettiin selvittää reittiä, mutta ei päästy siitä perille. Kyllähän se kilpailussa selviäisi. Melkein jokaisessa hatkassa oli mukana joku meistä. Ainoa nukahdus oli juuri se porukka, joka pysyi irti maaliin asti. Ykköshatkan mentyä, lähti meidän virolainen Josten kakkoshatkaan mukaan. Vähän sen jälkeen lähteneeseen kolmosporukkaan päädyttiin sitten Jorin kanssa mukaan. Suhteellisen iso porukka ajoi kakkoshatkan melko nopeasti kiinni ja meitä oli sitten kolme tässä porukassa. Lähdimme vuorotellen irtiottoihin mukaan ja lopulta porukka hajosi kahteen osaan. Minä ja Josten olimme etummaisessa porukassa ja Jori jäi jälkimmäiseen. Tilanne säilyi todella pitkään tällaisena. Muutamia kierroksia ennen maalia porukastamme alkoi irtoamaan yksittäisiä kuskeja. Jotkut niistä ajettiin kiinni, mutta joitain ei. Myös Josten karkasi ja hän sai hyvän raon porukkaamme. Olin sitten itse vetämättä ja koitin säästellä paukkuja loppukiriin. Loppusuoralle tultaessa porukassamme oli 11 ajajaa ja olin itse porukan kärkipäässä. Kiriä kytättiin ja vauhti putosi todella alas. Olin huomannut kilpailun aikana olevani hieman muita räjähtävämpi kiihdytyksissä joten päätin itse avata kirin. Avasin hieman liian aikaisin, mutta sain hyvän eron takana tuleviin ja he eivät päässeet peesiin. Hyydyin kuitenkin loppua kohti niin, että takaa tulijoista yksi pääsi ohi. Olin siis toinen porukkamme kirissä ja lopputuloksissa 11. Kisa meni kannaltamme hyvin, kun Josten oli vielä 6. Podiumi jäi kuitenkin uupumaan.. Kisaan starttasi muuten myös yksi nainen. Muuan ratapyöräilyn maailmanmestari linja-ajosta vuodelta 2010. Hän ajoi myös todella vahvasti miesten seassa. Kuvia kisasta:



 

Startti ja Mayennen porukat kärjessä.

 

Alku otettiin rauhassa.

 

Uudet punaiset Michelinit.

 

Kolmoshatkassa Jorin kanssa.

 



Kakkoshatkassa Jostenin kanssa.

 



Irtiottoyritystä.

 

Loppukirin kyttäilyä.

 

 

Tänään on taas ollut lepopäivä ja kävimme Jorin kanssa tunnin verran ottamassa aurinkoa pyörien päällä. Huomiseksi on luvassa todella kova kisa ja pituuttakin on 155 km.  Monia kovia joukkueita todella monilla kuskeilla. Esim. Vendee U 10 kuskia, Sojasun 13 kuskia ja UC Nantes Atlantique jolla peräti 17 kuskia. Tässä vielä linkki huomiseen kisaan:

http://www.directvelo.com/actualite/28650-circuit-des-2-provinces-au-pertre-les-engages.html#.UhD-Zr48KM9